Lehtijuttuja

Punkalaitumen Sanomat 28.4.2016

Punkalaitumen Sanomat 22.10.2015

Teatteria Satupäivänä

 

Viime sunnuntaina Sadun nimipäivänä vietettiin valtakunnallista Satupäivää. Punkalaitumella otettiin varaslähtö ja tarinoiden ääreen kokoonnuttiin jo lauantaina kirjastossa.

MLL:n Punkalaitumen yhdistyksen, Punkalaitumen kirjaston ja Punkalaitumen Teatterikerhon järjestämässä satuhetkessä oli vauhtia ja menoa.


Kaikki alkoi siitä, kun juuri tismalleen kello neljä kirjastonhoitajan puhelin soi. Lapset ja aikuiset saivat kuulla huolestuttavat uutiset tuoreeltaan: Kirjaston takahuoneeseen oli jäänyt satukirjat auki ja kaikki satuhahmot olivat karanneet niistä omille teilleen!


Kirjastonhoitajan piti heti alkaa miettiä turvallisuuttakin, olihan kirjaston keskusaukiolle valtaisan ”kirjanuotion” ympärille kerääntynyt paljon lapsia. Karanneet satuhahmothan voisivat saada aikaan monenmoista sekaannusta… Ja kas, satuhahmojen touhu alkoikin samassa, sillä turvallisuudesta oli huolissaan myös paikalle sateenvarjolla lennähtänyt Maija Poppanen.


Maija Poppasen tuonut tuuli jäi mitä ilmeisemmin pyörimään kirjastoon, sillä tarmokkaan lastenhoitajan jälkeen paikalle pelmahti Porsas Kolme Pientä Porsasta –sadusta, Iso Paha Susi, jonka tarinaa kasvisyöjäksi ryhtymisestä eivät ihan kaikki tainneet pureksimatta niellä, Lumikin ilkeä äitipuoli myrkytettyine omenoineen sekä Isä Karhu sadusta Kultakutri ja kolme karhua. Isä Karhun piti esittää välillä Äiti Karhuakin, ja yleisön joukosta löytyi avustajaksi poika, joka näytteli loistavasti sekä Pikku Karhua että Kultakutria.


Lapset osallistuivat satuhahmojen esityksiin innolla, ja lopulta kaikki satuhahmot päättivät palata takaisin satuihinsa.


Vain yksi hahmo meinasi unohtua hyllyjen väliin… Viettääköhän Saapasjalkakissa koko talven kirjastossa kermaa maukuen? No ei sentään, sillä yleisön joukossa oli reipas tyttö, joka taikoi askartelemallaan taikasauvalla Saapasjalkakissankin takaisin satuun.


Työpajoja viikolla


Satupäivään osallistui ennätysrunsas yleisö, yhteensä noin sata lasta ja aikuista. Satupäivää vietettiin Punkalaitumella neljättä kertaa, valtakunnallisesti tapahtuma pidettiin kahdeksatta kertaa.


Siiri Rinne oli tullut paikalle äitinsä Marin kanssa. He osallistuivat tapahtumaan ensimmäistä kertaa.


– Sadut olivat kivoja, eivät yhtään pelottavia. Possu oli kaikista hauskin, sillä oli kivat jutut ja se oli mainion näköinen, sanoo Siiri.


Mari Rinteen mielestä tapahtuma oli erittäin hyvä. – Siiri odotti koko viikon tätä, ja kyllä tänne kannatti tulla, sanoo Mari Rinne.


Tapahtuman järjestelyistä vastannut Heli Lehtelä kertoo, että sadut ovat teemana herkullinen, sillä niistä riittää ammennettavaa. Teatteriesityksen raamit olivat hänen käsialaansa. – Teatterikerholaiset saivat itse valita mieleisensä roolin, improvisoida vuorosanansa ja herättää hahmonsa henkiin omalla tavallaan, kertoo Lehtelä.


Porsaan roolissa oli Heidi Mäkitalo, sutena Sanna Salioja, Lumikin äitipuolena Maija Harakka, Karhuna Tapani Henttinen, Saapasjalkakissana Sanna Lähdeniemi ja Maija Poppasena Heli Lehtelä.


Lehtelä iloitsee, että lapset lähtivät luonnostaan vuoropuheluun satuhahmojen kanssa. – Lasten ilmeitä ja tempautumista mukaan oli hieno seurata.


Teatteriesityksen jälkeen lapset saivat askarrella itselleen taikasauvan. MLL tarjosi kaikille myös satumaisia herkkuja: Lumikin omenoita ja Punahilkan mummon mehua. Mukaansa he saivat paketin, missä oli kirjaston kokoelmista poistettu satukirja.


Sadunmaailmaan kirjastossa pääsi sukeltamaan vielä tällä viikollakin, sillä kirjastossa on pidetty Heli Lehtelän ja Sanna Saliojan ideoimia satutyöpajoja koululaisille ja hoitolapsille.

 

Punkalaitumen Sanomat 06.08.2015

Kuviteltu kuntauudistus Vironkankaalla

 

Vironkankaan kesäteatterissa lauantaina ensi-iltansa saanut näytelmä ”Jo vain herra ministeri!” ottaa yhteiskunnallista kantaa eriarvoistumista vastaan. Näytelmä itsessään on kesäteatterigenreen oivasti mukautuva, sillä yleisöllä on hauskaa.

”Jo vain herra ministeri” kertoo pienestä Jaavanvaaran kylästä ja sen monenlaisista asukkaista. Kylään tupsahtaa kuntauudistuksen ideoinut ministeri Sorola (Tapani Henttinen) avustajansa Pauliina Oinosen (Heli Lehtelä) kanssa vetäytyäkseen kirjoittamaan muistelmansa kaikessa rauhassa. Kuten arvata sopii, suunnitelmat tietysti muuttuvat. Rooleissa Henttisen vahvuus on kyky näytellä ilmeillä ja eleillä, Lehtelä puolestaan antaa ensikertalaisena vahvan näytön taidoistaan.


Näytelmän keskeiseksi hahmoksi nousee kyläkauppias Aaro Lötjönen, jota onnistuneesti esittää Pekka Koivula. Koivula on Vironkankaalla tottunut vetämään keskeisiä rooleja eikä petä tälläkään kertaa. Aaro Lötjönen on jollakin lailla antisankari ja sankari yhtä aikaa.


Mehukkaita rooleja Jo vain herra ministeri –näytelmästä löytyy useita. Satu Kelkka on rehevä asuntovälittäjä B-B. Huuskosena ja kylän juorukellona mesoava Maji Laullukka-Salomaa ottaa yleisön ”kohkotuksellaan”.


Varsinaiset velikullat Vironkankaalla ovat kuitenkin kolme Putkosen veljestä. Rikollisia taipumuksia omaavia Jeremiasta, Jaakobia ja Juudasta esittävät Kalervo Loponen, Aki Mikkola ja Simo Takku. Kolmikko hiippailee kuin esikuvansa Kardemumman yössä, supliikki toimii ja erityisesti Kalervo Loposen Juudas on hersyvä hahmo. Vironkankaalla on ollut tapana, että joka vuosi yksi näyttelijöistä saa ”unelmaroolin”, tällä kertaa tuo rooli on ilman muuta Kalervo Loposen.


Kaiken kaikkiaan Vironkankaan kesäteatterin kaikki 14 näyttelijää onnistuvat rooleissaan hyvin. Posteljooni Ritua ja Lötjösten Marjaana-tytärtä esittävä Heidi Mäkitalo suoriutuu roolin vaihdosta hämmästyttävän nopeasti. Samoin poliisia, rollaattorivanhusta ja toimittajaa esittävä Jussi Poutala. Veera Koivula paikallislehden toimittajana, Sanna Lähdeniemi kauppiaan vaimona ja Maija Harakka toimittajana ovat päässeet sisään rooleihinsa.


Näyttelijöiden rutinoitumisesta kesäteatterin tekemiseen kertoo sekin, että sunnuntaina rankka sadekuuro keskeytti toisen näytöksen joksikin aikaa. Ensimmäistä kertaa Vironkankaan historiassa muuten. Näytelmää kuitenkin jatkettiin pakollisen tauon jälkeen hyvällä vireellä, tuntuma ei yllättävässä tilanteessa hävinnyt.


Siinä, missä näyttelijät ja ohjaaja Jenna Teinilä Vironkankaalla onnistuvat, täytyy pientä kritiikkiä antaa näytelmän käsikirjoitukselle. Kuten viime vuonna, myös tällä kertaa näytelmän loppu ei istu parhaalla mahdollisella tavalla muuten vauhdikkaaseen ilotteluun. Jos huumori on näytelmän kantava voima, miksi näytelmä päättyy pitkään yhteiskunnalliseen monologiin? Kansahan kaipaa kesäteatterissa nimenomaan sirkushuvia.


Onneksi Vironkankaalla loppuun on lisätty irrottelua Maukka Perusjätkän tahtiin, se palauttaa yleisön takaisin tunnelmaan. Musiikkia näytelmässä käytetään sinänsä oivaltavasti, erityisesti ministeri Sorolan ja kauppias Lötjösen aamupuuhat sujuvat Vivaldin tahdissa kuin baletissa ikään.


Perinteistä teatterikonseptia Vironkankaalla rikotaan tällä kertaa katsomon osalta. Ohjaaja Jenna Teinilän oivalluksesta katsojat istuvat kahden puolen ”näyttämönä” toimivaa pihaa. Tämä korostaa ohjaaja Teinilän mukaan näytelmässäkin yhtenä teemana olevaa ajatusta yhteisöllisyydestä. Samalla näyttelijöiden mahdollisuudet ottaa kontaktia yleisöön paranevat.

Punkalaitumen Sanomat 7.8.2014
Punkalaitumen Sanomat 7.8.2014
Punkalaitumen Sanomat 5.6.2014
Tyrvään Sanomat 2.6.2014
Lauttakylä 22.8.2013
Loimaan Lehti 22.8.2013
Punkalaitumen Sanomat 22.8.2013
Alueviesti 21.8.2013
PDF-tiedostoPunkalaitumen Sanomat 662013.pdf (1.2 MB)
Punkalaitumen Sanomat 6.6.2013
PDF-tiedostoLoimaan Lehti 25420130001.pdf (1.8 MB)
Loimaan Lehti 25.4.2013
PDF-tiedostoPunkalaitumen Sanomat 25420130001.pdf (1.8 MB)
Punkalaitumen Sanomat 25.4.2013
PDF-tiedostoLauttakylä 23420130001.pdf (1.3 MB)
Lauttakylä 23.4.2013

Alueviestin verkkosivut 21.82013

Punkalaitumen teatterikerho lahjoitti näytelmätuloja

Vironkankaan kesäteatterissa Punkalaitumella esitetyn näytelmän Vain elämää näki lähes tuhat katsojaa. Punkalaitumen teatterikerho lahjoittaa osan näytelmän tuloista nuorten ilmaisutaidon kehittämiseen ja stipendeiksi. Esitykset jatkuvat ensi kesänä.

 

Vironkankaan kesäteatterissa Punkalaitumella esitetyn näytelmän Vain elämää näki 935 katsojaa. Näytöksiä oli kuusi, joista puolet oli lähes loppuunmyytyjä ja viimeinen loppuunmyyty.

Kenraaliharjoituksessa kerätyt reilut 600 euroa Punkalaitumen teatterikerho on lahjoittanut Punkalaitumen 4H-yhdistykselle nuorten ilmaisutaidon kehittämiseen. Lisäksi osa näytelmän tuotosta jaetaan stipendeinä.

Punkalaitumen teatterikerhon hallitus päätti kokouksessaan jatkaa Vain elämää -näytelmän esityksiä Vironkankaan kesäteatterissa ensi kesänä. Tarkemmin esitysaikataulusta päätetään myöhemmin.

Punkalaitumen Sanomat 8.8.2013

Tunteista suurin tarttuu ristivyöstä

Ensimmäisenä paljastus: Vironkankaan kesäteatterin tämänkertaisessa näytelmässä Vain elämää joutuu nauramaan spontaanisti. Sen verran oivaltavaa on käsikirjoittaja Markku Hyvösen näyttelijöiden suuhun sovittelema dialogi, ja sen verran hyvin Punkalaitumen Teatterikerhon harrastajanäyttelijät tulkinnoissaan onnistuvat.

Vain elämää istuu suomalaiseen kesäteatteritraditioon juonikuvioltaan koko lailla hyvin. Kaksi veljestä palaa kotitilalleen huonoissa väleissä ja molemmilla ajatuksena ”perintöä odotellessa”. Veljesten, heidän vaimojensa, syrjähyppyjensä, paikallisten sukulaisten ja kylänmiesten ympärille kehitetään huumoripitoista toimintaa, jota kesäteatteriin tulevat suomalaiset ovat tottuneet odottamaan.


Keskiöön Aki Mikkolan ohjaamassa näytelmässä nousevat kaksoisveljekset Raimo ja Veli Melamäki. Raimo (Sami Uutto) on stereotypia niljakkaasta autokauppiaasta, jonka kotiasiat ovat vinksallaan, kymmenen vuotta kestänyt 50-villitys päällä, ja jolla vaimona on pirttihirmu-Helena (Sanna Lähdeniemi). Veli (Pekka Koivula) puolestaan on turkulaisuuttaan huonolla murteen tavoittelulla korostava muurari, jonka vaimo Mira (Satu Kelkka) tähyilee myös leopardikuvioisissa leggareissaan Melamäen perintöä.


– Kun perinnöstä alkaa puhe, ei mitään ahneuden merkkejä, Veli opastaa vaimoaan. Siintäähän silmissä peräti 33 hehtaarin perintöosuus.


Kaksosten kotitilalla peräkammarinpoikana asustelee entinen painisuuruus, Raimon suulla ”kaikkien peräkammarin poikien kantaisä” Reiska (Tapani Henttinen) sekä poikien äiti Martta (Maji Lallukka-Salomaa). – Minä odotin näitä kaksosia 12 kuukautta ja silti syntyivät keskosina, tiivistää Martta hankalan suhteensa Raimoon ja Veliin.


Näistä asetelmista näytelmä lähtee liikkeelle kohti kaksospoikien vähemmän odottamaa loppuratkaisua, jossa pappia (Simo Takku) lainaten ”tunteista suurin tarttuu ristivyöstä” useampaakin henkilöä. Matkan varrella tutustutaan näytelmän muihin henkilöihin, Raimon sihteeriin Sari Essai-Kuusistoon (Heidi Mäkitalo), Waltteriin (Pertti Pälä), mandoliinimieheen ja tämän äitiin (Kalervo Loponen ja Leena Männistö) sekä Raimon teinityttäriin (Maija Harakka, Maria Kultanen ja Sanna Salioja).


Vain elämää -näytelmän roolihahmot ansaitsevat kollektiivisen kiitoksen hyvistä suorituksista. Kiitoksen voi osoittaa myös Aki Mikkolalle, joka ohjaajana on onnistunut näytelmän roolituksessa. Jokainen näyttelijä onnistuu paikallaan hyvin ottaen huomioon kenraaliharjoituksen jännityksen. Keskeisissä rooleissa olevat näyttelijät tekevät kauttaaltaan hyvää työtä.


Esiin on silti nostettava tällä kertaa Tapani Henttinen, jolle rooli Reiskana sopii kuin valettu. Sami Uutto lähes uunoturhapuromaisine manöövereineen on viime vuoden tapaan mainio, hyvin onnistuvat myös Pekka Koivula ja Satu Kelkka. Maji Lallukka-Salomaa on tomera Martta. Heidi Mäkitalon hyvät näyttelijänlahjat ovat tulleet tutuiksi jo aiempina vuosina. Myös musiikillisia lahjoja näyttelijäjoukosta löytyy, mikä käy ilmi näytelmän loppupuolella.


Jos Vironkankaan kesäteatterin Vain elämää -näytelmästä hakemalla hakee jotain kriittisen katsojan silmää vaivaavaa, on se näytelmän loppu. Huumorintäyteinen hauskanpito olisi voinut päättyä jo ennen viimeistä kohtausta, joka toki täydellistää näytelmän rakkaudensanoman mutta vie kepeän mielen enemmän tunteikkaaseen suuntaan. Sitä tosiasiaa edellä kirjoitettu ei kumoa, että Vironkankaalla onnistutaan tänä kesänä kesäteatterin kaikilla osa-alueilla.

Punkalaitumen Sanomat 04.07.2013

Maatalousnäyttelyyn teatteriverta

 

Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttely tekee kovaa vauhtia tuloaan. Vaikka hyväksi havaitulla linjalla jatketaan pitkälti myös tänä vuonna, näyttelyyn on tuotu uusiakin piristysruiskeita. Muun muassa salirivissä esitettävät murrerunot ja teatterikerholaisten esittämä talonväki tuovat konkarikävijällekin uutta nähtävää.

 

Tänä vuonna museon mäellä nähdään taas kerran muun muassa kankaan kehräystä, ikkunan kittausta, köydenpunontaa ja maalin keittoa. Näyttelyssä paraatipaikalla ovat vanhat silitysraudat, maamoottorit ja museoajoneuvot ja miespihalla pääsee maistelemaan kahvin korviketta. Myös vanhanajan valokuva itsestään on taas mahdollista saada.


– Näyttelyn elävöittäminen on ainakin yksi lisä tänä vuonna. Teatterikerholaisilla luulisi ainakin olevan hauskaa ja nyt vahvistuu se idea näyttelyssä, että Yli-Kirran väki on ikään kuin töissä, mitä muut tulevat katsomaan, kertoo Kalevi Sillanpää. – Hahmot ovat jatketta sille, että meillä on ollut täällä jo pappi, sairaanhoitaja ja poliisi ennenkin käyskentelemässä.


Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttely järjestetään tänä kesänä 22. kerran. Museolla vierailee vuosittain tapahtuman aikana kolmisentuhatta henkeä ja talkootöihin osallistuu noin 200 henkilöä. Tervahautaa museolla ei tänä vuonna nähdä.


– Meillä ei ole oikein kunnollista tietoa, mistä voisi saada tervaksia. Tervahauta on muutenkin suuri rypistys ja syö voimavaroja muualta. Tervaa on kyllä vielä meillä jäljellä, kyllä täältä saippuatervat aina saa, Sillanpää vakuuttaa. Myös kengitys ja hevoskierto on toiveissa saada viikonloppuna museon mäelle.


Muuta museolla tällä hetkellä ajankohtaista on esineistön digitaalinen luettelointi, jota varten talonpoikaismuseo on saanut museovirastolta 4000 euron avustuksen. Esineistöä tallennetaan museoiden käyttämään Renki-järjestelmään.


Kalevi Sillanpää kertoi samalla myös museolla käytetystä vankityövoimasta. Museolla on työskennellyt tänä kesänä kaksi vankia, joista Sillanpäällä on pelkästään hyviä kokemuksia. Töitä on ollut muun muassa ulkorakennuksen maalauksen kimpussa.


– Avolaitostyökohteet ovat valtion, kunnan, seurakunnan tai yleishyödyllisten yhteisöjen työkohteita. Vangeille maksetaan työstä 6,00–7,30 euroa tunnilta, kertoo Satakunnan vankilan johtaja Marja Wakkala.


Satakunnan vankilan Huittisten osasto sai avotyölaitosrahoitusta tänä vuonna ensimmäisen kerran ja kokemukset vankityövoimasta ovat olleet positiivisia. Vankien vankilan ulkopuolelle työllistäminen ja siviiliin valmistaminen on yksi rikosseuraamusalan keskeisiä tavoitteita.


– Kun vaan saisi pitää pidempäänkin, kyllä töitä riittäisi! Pojat ovat tehneet parempaa jälkeä kun mitä itselleen tehdään. Kun he löysivät seinästä lahovian, he eivät maalanneet kohtaa, vaan ehdottivat korjaavansa seinän mieluummin. Tällaiset työntekijät kelpaisivat varmasti monelle, Sillanpää kiittelee.

 

Punkalaitumen Sanomat 09.08.2012

Elvis herätetään henkiin Vironkankaalla

Rockin legenda Elvis Aron Presley herätetään henkiin Vironkankaan kesäteatterissa. Punkalaitumen teatterikerhon näyttelijät astuivat kolme vuotta kestäneen Ihanan keskellä -trilogian jälkeen uusiin rooleihin. Joukkoon on saatu myös debytantteja, jotka tuovat oman onnistuneen panoksensa näytelmään.

Kunta nimeltä Punkalaidun -sarjan ohjanneen Päivi Ylimyksen käsikirjoittama Elvis elää! seuraa pienen Helvatan kylän asukkaiden miljoonan dollarin metsästystä. Kylästä Amerikkaan kultaa vuolemaan muuttanut Rickhard Rock (Kalervo Loponen) on luvannut rahakasan kunnan kylälle, joka keksii parhaan matkailuvaltin.


Kyläläiset lyövät vähemmän viisaat päänsä yhteen ja muutaman mutkan kautta tapahtuu se, jonka jo näytelmän nimikin kertoo.


Aki Mikkolan ohjaaman näytelmän roolitus tuntuu onnistuneelta. Neljä vuotta on tehnyt tehtävänsä ja näyttelijät ovat selvästi kehittyneet. Entisten näytelmien maneerit on jätetty takahuoneeseen. Pisteenä iin päälle näytelmän lopussa on sisäpiirin vitsi, joka varmasti kirkastuu monelle Vironkankaan kesäteatterin menneisyyden tuntevalle.


Erityisesti Vironkankaan ensikertalaiset onnistuvat hienosti. Maija Harakka muikistelevana kunnanjohtaja Stoltina tekee hienon roolityön. Sama on sanottavan kyläpoliisi Konstana letkeää lannettaan esittelevästä Sami Uutosta ja vampahtavana Regina Rämppälänä keikistelevästä Heidi Mäkitalosta. Simo Takun isäntämies aiempien vuosien tapaan on ronski ja rehevä. Muissa rooleissa Vironkankaalla ovat Leena Männistö, Pertti Pälä, Pekka Koivula, Maria Kultanen, Sanna Salioja ja Satu Kelkka.


Harrastelijateatteria usein vaivaava näyttelijöiden henkinen poissaolo muiden kuin repliikkien aikana on Mikkolan ohjauksessa saatu kitkettyä minimiin. – Sitä olen koittanut painottaa, että mimiikka ei saa pettää ja läsnäolon on oltava preesensissä, ohjaaja summaa.


Roolin omaksuminen tärkeää


Tiistaina ensi-iltansa saanutta näytelmää on ohjaaja Aki Mikkolan mukaan työstetty syksystä asti. Lopullisesti esitys hiottiin kuntoon viikon harjoitusrupeaman aikana ennen ensi-iltaa. Tiivis harjoitustahti ennen näytöksiä on Mikkolan mukaan osoittautunut hyväksi ratkaisuksi.


– Näyttelijän pitää itse ymmärtää roolinsa ja omaksua se liikkeitä myöden. Kun sen jutun hiffaa, alkaa rooli myös sujua.


Uusiin saappaisiin astuminen kolmen vuoden trilogian jälkeen sujui ohjaajan mielestä hyvin. – Porukka ui rooleihinsa hyvin. Viime kesän päätteeksi vanhat roolihahmot sananmukaisesti polttohaudattiin.


– Jos ajatellaan, mitä touhuttiin neljä vuotta sitten keskusviheriöllä, niin onhan tässä kasvettu todella paljon. Hiljalleen porukka alkaa tajuta, mitä näytteleminen on ja miten prosessi etenee, Mikkola tuumii.


Tyytyväinen hän on myös debytoivien näyttelijöiden panoksesta. – Uutta verta tarvitaan. Se tuo mukanaan aina jotain uutta myös vanhoille näyttelijöille. Ja onhan se hienoa, että punkalaitumelainen kesäteatterin tekeminen kiinnostaa.
Viime kesänä Vironkaan kesäteatterissa kävi Punkamokkaa ja pioriisseliä -näytelmän katsomassa 1137 henkeä. Tänä kesänä oikutellut sää on vähentänyt kesäteatterien kävijämääriä. – Hienoa olisi, jos tuonne tuhannen kävijän tuntumaan päästäisiin. Säätiedot onneksi eivät lupaile tälle viikolle ja viikonlopulle kovia sateita, Aki Mikkola pohtii.


Elvis elää! Vironkankaan kesäteatterissa to-la klo 18 ja su klo 14.

Loimaan Lehti 6.3.2012

Elvis elää Vironkankaalla

Punkalaitumen teatterikerho on valinnut Vironkankaan kesäteatterissa kesällä 2012 esitettävän näytelmän, joka on Päivi-Margit Ylimyksen kirjoittama Elvis elää. Näytelmä on aikaisemmin esitetty kesällä 2010 Vaskiveden kyläteatterissa Virroilla. Ylimys tuli tutuksi punkalaitumelaisille kesällä 2011 kuvatun tv-sarjan käsikirjoittajana ja ohjaajana. Rooleissa nähdään tuttua väkeä, mutta onpa kaksi uuttakin kasvoa nousemassa kesäteatterin näyttämölle. Näytelmän ohjaa Aki Mikkola ja sen ensi-ilta on 7.8.

Joukko Vironkankaan kesäteatterissa toimineita harrastajanäyttelijöitä perusti Punkalaitumelle teatterikerhon syyskuussa 2011. Yhdistys rekisteröitiin marraskuussa 2011 ja sen tarkoituksena on toimia teatteritaiteen harrastajien yhdyssiteenä sekä lisätä, kehittää ja ylläpitää teatteriharrastusta ja -taidetta Punkalaitumella.

Punkalaitumen Sanomat  11.08.2011

Trilogialle vauhdikas päätös

Vironkankaan Kesäteatterin pari vuotta sitten ns. keskusviheriöltä alkanut Ihanan keskellä-trilogia saa päätöksensä tämän viikon aikana KokkonKodalla esitettävässä näytelmässä ”Kompuutterit sohloo ja panjot soi”. Kenraaliharjoituksen perusteella näytelmää voi suositella varauksetta.

”Kompuutterit sohloo ja panjot soi” -näytelmässä seurataan keskusviheriöltä alkunsa saanutta Hassan ali Hassanin (Heikki Nieminen) biopolttolaitoksen viimeisimmän rakennusvaiheen päätöshetkiä. Punkalaidun on saamassa hybridibioenergialaitoksen. Oikein elinkeinoministeri Pekka Makkarainen (näytelmän ohjaaja ja käsikirjoittaja Aki Mikkola) on tulossa sitä vihkimään.


Tarinan keskiössä on viime vuoden tapaan bioenergialaitoksen kolmannen kerroksen näköalaravintola, jota pitää Hassanin vaimo Päivi (Sanna Hietanen) apunaan Leinon Hillevi (Satu Kelkka-Suolaniemi). Kuvioissa pyörii myös Hans-Jörgen Tagelblad (Pekka Koivula) tyttärensä Kristiinan (Maria Kultanen) kanssa. Myös venäläiset Ljudmila Harasova (Leena Männistö) ja Vasili Harasov (Jussi Poutala) tuovat lisäväriä kahvilaan, samoin ”Limperin” lapsen äiti Ulla-Riitta Rantanen (Minna Uusitalo). Uutena tarjoilijahahmona on Karoliina Hepander (Aino Heikkilä).


Kahvilan kanta-asiakkaina ovat Yrjö ”Pystykorva” Kärenlampi (Kalervo Loponen), Armas ”Limperi” Lindberg (Pertti Pälä), Mikko ”Ponu-Mikko” Ruupanperä (Simo Takku) ja Taisto ”Kauppuri” Myllymäki (Tapani Henttinen). Nämä Punkalaitumen murretta puhuvat kantaväestön isäntämiehet saivat jo viime kesänä aikaan monet naurut, sama linja jatkuu edelleen.


Näytelmän ohjannut ja käsikirjoittanut Aki Mikkola on viime talven harjoituksissa saanut joukkonsa melko mukavaan iskuun. Roolihahmoja on syvennetty ja eri roolien painotuksia muutettu viime kesästä. Huumoriaan näytelmä ammentaa Punkalaitumen murteesta, sen sanonnoista ja sukkeluuksista mutta myös tilannekomiikasta, joka toisella puoliajalla yltää suorastaan hulvattomiin mittoihin.


Vaikka onnistunut näytelmä on monen tekijän ja koko näyttelijäjoukon yhteinen ponnistus, nousevat etenkin Simo Takku ja Pertti Pälä esiin oivana parivaljakkona. Vauhtia näyttämöllä pitää myös Kalervo Loponen. Maria Kultasen kapinoiva Kristiina on onnistunut tulkinta, jolle on kirjoitettu varsinkin ensimmäiseen näytökseen roisiakin tekstiä. Maria tulkitsee senkin erittäin uskottavalla tavalla.


Musiikkipuolesta vastaavat tällä kertaa Ida Riitingin esittämä Ida Ruupanperä ja häntä harmonikalla säestävä Janina Pirttimäki.


Tarinan loppu


Näytelmän ohjaajan Aki Mikkolan mukaan biolaitoksen ympärille rakentunut trilogia päättyy ”Kompuutterit sohloo ja panjot soi” näytelmään. Juonellisesti kenraaliharjoituksen jälkeen monia asioita jää avoimeksi, mutta se lienee tarkoituskin.


– Kesäteatteria Vironkankaalla jatketaan ensi kesänäkin mutta jotta joukko kehittyisi edelleen, on edessä uuden näytelmän etsintä. Ehkä ohjelmistoon tulee joku jo aiemmin kesäteattereissa esitetty kappale, se antaisi näyttelijöille mahdollisuuden uusien roolien omaksumiseen, pohtii Mikkola.

Lauttakylä 08.06.2010

Punkamokkaa laitumella

 

Punkalaitumen Kulttuurikopla esittää näytelmän ”Punkamokkaa ja pioriisseliä” KokkonKodalla. Esitykset sijoittuvat Punkalaitumen heinäpäiville eli kesä-heinäkuun vaihteeseen.

Näytelmä on jatkoa kesän 2009 pienoisnäytelmälle ”Hyvät, pahat ja ihanat”, joka oli Huittisten seudun kansalaisopiston piirin tuotos.

Huittisten seudun kansalaisopiston piiriä on nyt vetänyt Aki Mikkola, joka on myös käsikirjoittanut kesän näytelmän, jonka juonikuvioita on pohdittu myös tiimityönä. Kepeässä komediassa on mukana 13 henkilöä.

Ensi-ilta on tiistaina 29. kesäkuuta.